Oli lokakuun loppu 2014, kun Ammattikatsojat istuivat lentokoneessa matkalla Milanoon. Emme kuitenkaan olleet menossa katsomaan AC Milanin tai Internazionalen ottelua, vaan lopullisena päämääränämme oli Milanon sijaan Torino, jossa HJK kohtasi paikallisen Torinon Eurooppa Liigan karsinnoissa.

Varsinkin herra K oli matkasta innoissaan, olihan ensimmäistä kertaa Eurooppa Liigaan selvinnyt Klubi hänen suosikkijoukkueensa. Joukkueen taival ei ollut kuitenkaan alkanut kovin ruusuisesti: kaksi ensimmäistä Eurooppa Liigan ottelua oli päättynyt tappioon, joten Torinossa oli edessä tiukka paikka. Koko sydämellään joukkueensa mukana elävä herra K siemaisi sisäänsä lentoemännältä saamansa viimeisen rauhoittavan lasillisen, kun kone kaartui kohti Bergamon lentokenttää Milanossa, josta jatkaisimme matkaamme junalla.

Saapuminen stadionille

Lentomatka yhdistettynä muutaman tunnin junamatkaan Milanosta Torinoon oli vienyt Ammattikatsojista suurimmat mehut, joten päätimme suunnata muutamaksi tunniksi hotellille lepäämään. Tällä kertaa herra M:n yleensä pettämättömäm kaupunkitietous ei ollut kuitenkaan kohdallaan. M väitti kivenkovaan hotellin olevan vain kivenheiton päässä asemasta, mutta käveltyämme puoli tuntia Torinon historiaa huokuvilla kaduilla päätimme ottaa taksin perille. Herra K:n ilme oli näkemisen arvoinen, kun taksikuski käänsi auton ympäri ja lähti ajamaan meitä takaisin tulosuuntaan.

Kun saavuimme Stadio Olimpicon ulkopuolelle, oli ottelun alkuun vielä useita tunteja. Silti tunnelma oli jo huipussaan. Torino oli selvästi futiskaupunki, mikä ei yllättänyt ainakan aiemmasta virhearviostaan selvinnyttä herra M:ää. Aiemmin sekä Juventuksen että Torino CF:n käytössä ollut stadion oli nyt ainoastaan Torinon kotikenttä, kun Juventus oli joitakin vuosia aiemmin rakennuttanut kaupunkiin oman stadioninsa. Stadio Olimpicon ympärille oli ripoteltu kymmeniä pieniä kioskeja, joissa myytiin paikallisia herkkuja, perinteisempiä hampurilaisia ja hodareita sekä olutta. HJK:n kannattajia ei vielä näkynyt missään, joten päättelimme vierasfanien löytäneen jonkin muun paikan ottelua edeltävien tuntien viettämiseen.

Jo tuntikausia nestehukasta kärsinyt herra K otti ohjat käsiinsä ja ilmoitti, että viettäisimme ottelua edeltävät tunnit stadionin viereisessä suuressa puistossa, jossa Torinon viininpunaisiin pelipaitoihin pukeutuneet kannattajat potkivat palloa vaatemytyistä tehtyjen maalien lomassa. Myönnyimme K:n suunnitelmaan, ostimme tarveaineet kioskilta ja istuimme katselemaan italialaista pallotaituruutta lokakuun kylmässä tuulessa.

Tietoa stadionista

Ottelutapahtuma

Herra K oli hoitanut meille liput vieraskannattajien katsomonosaan, joka sijaitsi tyylikkään, perinteisen yleisurheilustadionin päädynviereisessä kulmauksessa. Noin satapäinen helsinkiläiskannattajaryhmä oli selvästi onnistunut otteluun valmistavassa tankkauksessaan, sillä hyytävästä tuulesta huolimatta Klubin kannatuslaulut kaikuivat kauniissa iltavalaistuksessa kovimpana vielä joitakin minuutteja ennen ottelun alkua.

Kävi kuitenkin ilmi, että torinolaiset lämpenivät vain hieman hitaammin, sillä joukkueiden marssiessa kentälle koko muu katsomo yltyi kuin yhteisestä päätöksestä huumaavaan huutoon, joka peitti alleen urhoollisten Klubi-kannattajien laulut. Vaikka stadionilla oli paljon tyhjiä paikkoja, ei se vaikuttanut tunnelmaan heikentävästi samaan tapaan kuin joillakin muilla Ammattikatsojien vierailemilla stadioneilla. Torinon olympiastadionissa oli jotakin taianomaista, joka loi tapahtumalle oman, erityisen luonteensa.

Heti ottelun alettua tuli selväksi, kumpi joukkueista oli tänään vahvempi. HJK:lla oli suuria vaikeuksia käynnistää hyökkäyksiään, eivätkä helsinkiläiset tuntuneet alussa pääsevän edes yli keskiviivan. Torino loi maalipaikkoja tasaiseen tahtiin, mutta Toni Doblas HJK:n maalilla hoiti tilanteet tyylillä aina 35. minuutille saakka, jolloin Christian Molinero vihdoin hiljensi vierasyleisön hetkeksi. 1–0 puoliajalla.

HJK ei pystynyt uhkaamaan Torinon puolustusta toisellakaan jaksolla, vaan peli pysyi vahvasti torinolaisten hallussa. Kun Amauri iski lukemat kahteen nollaan komealla laukauksella, tuntui siltä kuin sekä HJK:n joukkue, herra K että HJK:n kannattajat olisivat lopullisesti menettäneet toivonsa. Suomalaiskannattajat hiljenivät, ja Klubi poistui heikon esityksen jälkeen pukukoppiin tappio niskassaan.

Tietoa kaupungista

Ottelun jälkeen

Koska Ammattikatsojat olivat tavoistaan poiketen sijoittuneet faniosioon, jouduimme odottamaan muiden vieraskannattajien kanssa stadionin tyhjenemistä, ennen kuin pääsimme bussikyydillä pois Stadio Olimpicolta. Herra K:n ja muiden tuskastuneiden klubikannattajien onneksi bussikyyti vei meidät kuitenkin nopeasti kaupungin keskustaan, jossa kannattajille oli varattu oma ravintola koko illaksi.

Vaikka herra M ilmaisikin huolensa riehakkaaksi yltyneestä tunnelmasta, sujui ilta loppujen lopuksi rauhallisissa merkeissä. Muutaman tunnin nestetankkauksen jälkeen suurin pettymys oli laantunut, ja loppuillasta kaulailimme kaikessa ystävyydessä myös paikalle ilmaantuneiden torinolaiskannattajien kanssa. Myös herra K:n ilta kääntyi parempaan päin, kun mies onnistui sopimaan treffit seuraavaksi päiväksi paikallisen kaunottaren kanssa (unohtaen iloisesti, että tiukka aikataulumme pakotti meidät takaisin Milanoon jo seuraavana iltapäivänä).

Loppukaneetti ja vinkit

Pohjoisitalialainen mentaliteetti erosi paljon niistä ennakko-odotuksista, joilta Ammattikatsojien iskuryhmällä ennen ottelua oli. Englanti sujui paikallisilta mainiosti, ja hieman Etelä-Italiaa rauhallisempi puhetyyli auttoi kommunikaatiossa. Stadio Olimpico ja koko Torino huokuivat historiaa, ja lyhyellä visiitillämme ehdimme ihastua kaupunkiin ikihyviksi. Serie A:n paikalliskamppailu Torino – Juventus onkin korkealla listallamme, kun mietimme uusia matkakohteita.

Ammattikatsojien vinkit