Matka Madridiin oli siinä mielessä erityinen, että se oli ensimmäinen yhdessä tekemämme reissu. Ilmassa oli siis suuren urheilujuhlan tuntua, kun pakkasimme kimpsumme ja kampsumme nopeasti kasaan aamuyöstä (kukaan ei ollut valmistautunut sen kummemmin) ja nappasimme taksin Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

Koko väsynyt joukkue selvitti hieman yllättäen sekä turvatarkastuksen että koneeseen nousun kunnialla, ja muutaman tunnin lennon jälkeen löysimme itsemme Madridista. Koska olimme lentäneet paikalle vasta ottelupäivänä, ei aikaa ollut hukattavaksi asti: lähdimme siis suunnistamaan kohti Santiago Bernabeuta ja ottelua Real Madrid – Getafe.

Saapuminen stadionille

Siinä se oli: Santiago Bernabeu. Legendaarisen Real Madridin legendaarinen kotistadion, jonka edessä parveili jo monta tuntia ennen ottelun alkua tuhansia faneja. Valkoinen meri aukeni edessämme, kun astuimme taksista intoa puhkuen, ajatuksenamme tutusta stadionin ympäristöön jo hyvissä ajoin ennen ottelua – ja löytää sitten lähistöltä jokin paikallinen olutravintola, jossa hoitaa otteluun valmistautuminen omalta osaltamme.

Herra M oli puhunut koko lentomatkan, taksimatkan, hotelliin saapumisen ja seuraavan taksimatkan ajan. Mistä, siitä meillä enää K:n kanssa ollut pienintäkään aavistusta. Nyt M:kin kuitenkin hiljeni, kun Santiago Bernabeu ilmestyi eteemme kaikessa komeudessaan. Wikipedia-artikkelien lukeminen ei ollut onnistunut valmistamaan herra M:ää stadionin kokoon. Lähes 90 000 katsojaa sisäänsä vetävä rakennus sai meidät kaikki pysähtymään hetkeksi, kunnes herra K havahtui ja osoitti kylttiä stadionin sivustalla. Olimme saapuneet suoraan sisäänkäyntimme kohdalle sitä lainkaan suunnittelematta.

Päätimme jättää valtavan rakennuksen kiertelemisen väliin, ja jätimme itsemme sen sijaan K:n olutvaiston vietäviksi. Hetken kuluttua istuimmekin iloisessa fanijoukossa aurinkoisella terassilla. Hala Madrid!

Tietoa stadionista

Ottelutapahtuma

Valtava tifo peitti fanipäädyn, kun pelaajat marssivat kentälle. Vaikka olimme saapuneet stadionille jo hyvissä ajoin, oli ajantaju hieman päässyt pettämään, sillä saavuimme katsomoon juuri ennen ottelun alkua. K syytti tästä auringonpistosta, mutta me muut epäilimme oluella olleen oma osansa tapahtuneessa.

Ehdimme kuitenkin paikalle ajoissa. Tunne oli epätodellinen, kun katselimme Real Madridin tähtipelaajien marssia kentälle 60 000 katsojan karjuessa. Cristiano Ronaldo, Iker Casillas, Karim Benzema, Mesut Özil… Nämä olivat pelaajia, joita olimme tottuneet näkemään aiemmin vain TV:n välityksellä. Nyt he seisoivat ilmielävinä edessämme ja tarjosivat seuraavan kahden tunnin aikana upean show’n, jota säesti koko ajan katsomon kuhina ja mylvintä.

Real Madrid aloitti ottelun hyvin, ja stadion repesi liitoksistaan ensi kertaa jo noin vartin pelin jälkeen, kun Benzema iski madridilaiset johtoon. Getafe ei kuitenkaan ollut valmis myymään itseään helpolla, ja puoliajalla tilanne oli Real Madridin hallinnasta huolimatta 1–1. Toisella jaksolla alkoi kuitenkin madridilaisten näytös. Ensin Cristiano Ronaldo hankki pilkun ja upotti sen itse, ja sen jälkeen Benzema lisäsi johdon jo 3–1:een. Fanit lauloivat ilta-auringossa, ja K hoilasi innolla mukana – sanoilla ei enää ollut merkitystä. Getafen kavennuskaan ei lannistanut tunnelmaa, ja vaihdosta sisään tulleen Gonzalo Higuainin maali ottelun lopussa potkaisi voitonjuhlat käyntiin toden teolla.

Tietoa kaupungista

Ottelun jälkeen

Häpeäkseni joudun myöntämään, että ottelun jälkeiset juhlat ovat jääneet mieleeni lähinnä yhtenä äänteen ja hymyilevien kasvojen sekamelskana. Puolustan itseäni kuitenkin sillä, että kyseessä oli lauantaipeli, ja meidän lisäksemme myös paikalliset ottivat viikonlopustaan kaiken irti.

Syöksyimme Madridin yöhön valtaisan valkoisen meren huuhtelemina, ja kaupunki otti meidät omakseen varauksettomasti. En tiedä millainen tunnelma olisi ollut tappion jäljiltä, mutta ainakin voitonhetkellä madridilaiset osoittivat sydämellisyytensä, vaikka yhteistä kieltä ei aina löytynytkään. Varsinkin herra K tuntui nauttivan olostaan, sillä seuraavana aamuna hotellista herätessäni muistin edellisillalta viimeisenä sen, kuinka voitonlauluja suomeksi hoilottavaa K:ta kannettiin kultatuolissa pitkin baarikatua.

Loppukaneetti ja vinkit

Vietimme Madridissa vielä muutamia päiviä paikkoja katsellen, ja ymmärsimme vasta silloin, kuinka valtavasta kaupungista onkaan kyse. Kadut olivat täynnä ihmisiä, minne ikinä menimmekään – hieman liiankin täynnä omaan makuuni. Olinkin iloinen, kun pääsimme vihdoin rauhoittumaan junamatkalle, joka veisi meidät seuraavaan espanjalaiseen miljoonakaupunkiin, Barcelonaan.